(käännetty ja modifioitu DeepL-kääntäjän avulla englanninkielisestä versiosta)

Sunnuntai-iltana 4. maaliskuuta 15 HIP CMS -ohjelman jäsentä lähti junalla kohti Kolaria ja Kilpisjärven biologista asemaa. Tämä Suomen pohjoisimmassa kolkassa sijaitseva tutkimusasema tarjosi paitsi edellytykset onnistuneelle retriitille, myös paljon muuta: saimme nauttia erinomaisesta ruoasta, sykähdyttävistä ja aurinkoisista talvimaisemista sekä kirkkaasta taivaasta, revontulista, patikoimisesta Saana-tunturille ja murtomaahiihdosta.

Nelipäiväisen retriitin tarkoitus oli monitahoinen. Tavoitteena oli edistää yhteisöllisyyttä sekä ryhmään vastikään liittyneiden että pitkäaikaisten jäsenten keskuudessa, jotta voisimme jakaa näkemyksiä, löytää synergiaetuja ja suunnitella yhdessä tämän ja seuraavien vuosien työtä. Kaikki tämä tapahtui Lapin hiljaisuudessa, kaukana arjen häiriötekijöistä.

Yleiskatsauspuheet monista fysiikka-analyysiin ja kalibrointiin liittyvistä toimista alkoivat jo saapumisiltana. ERC:n rahoittaman JEC4HL-LHC-hankkeen ja Suomen Akatemian rahoittaman ForVVard-hankkeen kautta ryhmään liittyi vuoden alussa kaksi uutta post-docia ja useita väitöskirjatutkijoita, jotka osaltaan vaikuttivat ryhmän mittavaan kasvuun. Lisäksi edessämme on kokeelliselle hiukkasfysiikalle erityisen inspiroivia aikoja, sillä LHC Run 3 on täydessä vauhdissa, HL-LHC:n uusia fysiikkamahdollisuuksia varten päivitetty detektori on valmistumaisillaan, ja vilkkaat keskustelut tulevista törmäyslaitteista konkretisoituvat; näinollen retriitti on erityisen ajankohtainen.

Tieteellinen ohjelma sisälsi tarkasti rajattuja esitelmiä, joissa noudatettiin alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa. Aiheina olivat fysiikan objektit, kalibrointikanavat ja laitteistotason (L1) ja kehitystyö ohjelmistotason (HLT) liipaisukehityksessä, sekä tottakai ryhmän nykyiset ja tulevat fysiikan analyysitavoitteet. Lisäksi saimme nauttia huolellisesti valmistelluista harjoituksista: miten matalan tason rekonstruktiomuutoksia voidaan hyödyntää jettien energiamittauksissa, miten fysiikan tuloksia voidaan tilastollisesti tulkita, sekä yksityiskohtia niistä menetelmistä, joilla suihkuenergia voidaan määrittää jopa promillen tarkkuudella. 

Lisäksi järjestimme onnistuneesti hackathonin, jossa selvitettiin muun muassa tutkimukseen liittyviä kysymyksiä, jotka koskivat HIP:n laskentatilojen käyttöä sekä koodin, työkalujen, datan ja tiedon jakamista. Lisäksi keskusteltiin aloittelevien väitöskirjatutkijoiden käytännön asioista, kuten apurahahakemuksista, yliopiston tohtoriohjelmaan liittyvistä asioista, CMS-palvelutyöstä ja julkaisujen kirjoittajuudesta, väitöskirjan arvostelun eri vaiheista jne.

Kattavan yleiskuvan saaminen monista toiminnoista antoi meille kaikille uusia oivalluksia, ja vaikka tehtävälistat kasvoivat retriitin aikana, oli ilo täyttää ne monilla jännittävillä uusilla aiheilla.

Retriitti oli paitsi osoitus ryhmän sitoutumisesta tieteelliseen huippuosaamiseen myös tilaisuus ammentaa inspiraatiota Lapin luonnonkauneudesta. Tähtien runsas määrä kirkkaalla taivaalla ja revontulet toimivat voimakkaana muistutuksena maailmankaikkeuden mysteereistä, joita pyrimme selvittämään hiukkasfysiikan avulla. Lounastauoilla tehdyt vaellukset ja hiihtolenkit olivat innostavia. Yhtä kiehtovaa oli kuulla aseman tutkimuskoordinaattorilta Anu Ruohomäeltä asemalla tehtävästä biologisesta tutkimustyöstä. Kuulimme myös vierailevien geofyysikoiden tutkimuksesta veden kiertokulusta jääpeitteisissä järvissä ja vierailevan taiteilijan työstä, jossa muunnetaan revontulien synnyttämiä radiosignaaleja äänimaisemiksi.

Vaikka matka Kilpisjärvelle ja takaisin oli pitkä, se oli olennainen osa retriitin kokemusta, sillä se tarjosi aikaa pohdiskeluun ja muiden ryhmäläisten seurasta nauttimiseen. Ja näyttää siltä, että väsyneissä mutta innosta kiiltävissä silmissä oli Helsinkiä lähestyttäessä vahva yksimielisyys: tämä ryhmäretriitti on syytä järjestää uudestaan.

Henning Kirschenmann
Tapio Lampén
CMS-ohjelma, Fysiikan tutkimuslaitos