Keskiviikkoaamu. CERNin Suomi-toimiston Tuija käy hakemassa ryhmän pääportilta. Vierailijakortit on tulostettu ja annetaan kaikille, osallistujia on kolmesta koulusta, opettajat mukana, ryhmän koko tasan 24, yksi vuoden 18 tiedeleiriryhmästä Suomesta. Ensimmäisenä päästään katsomaan rakennusryteikön keskelle jäänyttä CERNin ensimmäistä kiihdytintä, joka nykymittakaavassa on taskukokoa. Laitteeseen ja seinille heijastettu valoshow vakuuttaa. Seuraavana ohjelmassa CERNin yleisesittelyluento. Tuija ohjaa ryhmän luentosaliin, mikä nyt milloinkin on saatu varattua tähän tarkoitukseen (CERNissä kokoustetaan ahkerasti ja  taito varata kokoushuone ja sitten vielä löytää sinne on kaikkien kunnon CERNiläisten olennaisia perustaitoja). Joskus huone on saatu kätevästi läheltä, mutta välillä saadaan kävellä rakennusten sokkeloissa pidemmällekin. CERN on aika iso paikka kuitenkin. Luennon pitää joku meistä, CERNissä paikan päällä olevista suomalaisista ja esityksen ote saattaa kuulijoita vähän yllättää. Ai voi luentoja näinkin pitää, monesti tuumataan…

Lounastauko. Ehditään ensimmäisinä, näin on vierailijaryhmiä ohjeistettu. Paikalla on muutama skandinaavi ja keittiöhenkilökunta syömässä ennen isoa ruuhkaa. Ja ohjelma jatkuu. Tuija on varmistanut, että esittelijät muistavat olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja että luentosalien ovet on avattu. Kolme päivää luentoja, koelaitteistojen esittelyjä ja vierailuja. Äänessä olemme me tutkijat. Ei ole valkoista partaa (ainakaan suurimmalla osalla), eikä labratakkia. Olemme ihan tavallista väkeä, kuka Lahdesta kuka Hämeenlinnasta kuka Oulusta kuka Jyväskylästä, joku on tohtori, joku opiskelija ja joku insinööri. Työmme ohessa pääsemme kertomaan lukiolaisille siitä, miten oma tekemisemme kytkeytyy tähän isoon kokonaisuuteen. Harvoinpa meitä yleisö niin tarkasti kuuntelee. Joskus jutut lähtevät vähän liikaa tangentin suuntaan, hyvin näkyy kun yleisön huomio herpaantuu, seuraavalla kerralla korjataan. Kysymykset ovat kivoja, usein vaikeita, oman osaamisalan ulkopuolelta. Eikä sitä tutkijakaan ihan kaikkea tiedä, mitä sitä muuten tutkisi.

Mitä sitten vierailijoille jää mieleen? Usein yllättää alueen laajuus ja väkimäärä. Kuinka paljon erilaista osaamista eri aloilta tarvitaan, että saadaan tutkimusprojektit tehtyä. Koeasema. Konepaja. Datan määrä. Ettei täällä olekaan vain se yksi LHC vaan laajalta alalta erilaisia projekteja. Että niistä luennoista ymmärsi. Rentoa porukkaa. Intohimo omaan tekemiseen. Sitähän se on, tämä tutkijan työ. Tervetuloa tutkijoiksi tai tutkimuksen tukijoukkoihin!

Suomalaisia lukioita on osallistunut tiedeleireille CERNissä vuodesta 2000 alkaen. Kukin ryhmä valmistautuu vierailuun omassa koulussaan, ja näin leiritoiminta on integroitunut opetukseen. Useimmat ryhmät vierailevat paikallisissa tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä ennen CERNin matkaa. Toimintaa koordinoi Suomessa Koulujen CERN-verkosto ja sitä tukee Opetushallitus. CERNin päässä käytännön järjestelyistä vastaa Suomi-toimisto ja toimintaa ohjaa HIP:in Education and Open Data -projekti. Luennoitsijoina ja esittelijöinä toimivat pääosin CERNissä olevat suomalaiset tutkijat.

Kati Lassila-Perini