Avaruuden salaisuudet jakoon: Euclidin uusi datajulkaisu esittelee yli 900 miljoonaa galaksia

Euroopan Avaruusjärjestön Euclid-kosmologiasatelliitti on nyt kerännyt havaintoja kolmen vuoden ajan. Euclid-avaruusteleskooppi laukaistiin avaruuteen heinäkuussa 2023, ja ensimmäiset kuvat julkaistiin jo saman vuoden marraskuussa. Euclidin ottamista kuvista on kolmen vuoden aikana julkaistu pieniä näytteitä kahteen kertaan. Nyt marraskuun 12. päivänä 2026 oli vuorossa odotettu ensimmäinen suuremman alueen kattava datajulkaisu, joka kulkee nimellä DR1 Foundation. Lisämääre Foundation viittaa siihen, että kyseessä on ensimmäinen vaihe kahteen osaan jaetusta julkaisusta. Toinen vaihe, joka kulkee yksinkertaisesti nimellä DR1, on luvassa ensi vuoden kesäkuussa.

DR1 kattaa 1900 neliöasteen suuruisen osan taivasta. Se on noin 14% siitä koko alueesta, joka Euclidin on määrä kartoittaa kuuden vuoden toiminta-aikanaan.  Alue ei ole yhtenäinen, vaan koostuu erillisistä alueista pohjoisella ja eteläisellä taivaalla. DR1 Foundation ja varsinainen DR1 kattavat saman taivaanalueen, mutta eroavat siinä mitä aineistoa niihin sisältyy.  DR1 Foundation sisältää VIS-instrumentin valokuvia näkyvän valon alueella, lähi-infrapuna-alueella toimivan NISP-instrumentin keräämiä kuvia ja spektrejä, ja luetteloita näistä havainnoista tunnistetuista taivaan kohteista.  Kokonaisuudessaan DR1-katalogi sisältää tietoa yli 900 miljoonasta galaksista.

Euclidin perimmäinen päämäärä on selvittää pimeän energian arvoitus. Mikä aiheuttaa avaruuden kiihtyvän laajenemisen: onko kyseessä aito kosmologinen vakio vai ajan mukana muuttuva dynaaminen energiakomponentti, vai tarvitaanko peräti uutta gravitaation teoriaa.  Vastaukset näihin kysymyksiin ovat vielä pitkän matkan päässä.  DR1:n kosmologinen analyysi tulee perustumaan nyt julkaistuihin havaintoihin, mutta vaatii pidemmälle vietyä tilastollista käsittelyä, joka on edelleen kesken.  Ensimmäisiä kosmologisia tuloksia joudutaan odottamaan kesäkuuhun 2027, jolloin DR1:n toinen vaihe on määrä julkaista.

Tuoreimman julkaisun kenties mielenkiintoisin osuus liittyy gravitaatiolinsseihin. Gravitaatiolinssi muodostuu, kun lähempänä sijaitseva voimakas painovoimakeskittymä, tyypillisesti galaksi tai galaksijoukko, taivuttaa kauempana olevan kohteen valoa niin että kohde havaitaan vääristyneenä. DR1 Foundation sisältää luettelon 15 000 todennäköisestä gravitaatiolinssistä, jotka on tunnistettu 900 miljoonan kohteen joukosta.  Suurin osa näistä on entuudestaan tuntemattomia.  Näihin kuuluu linssijärjestelmiä joissa on mukana kvasaari, ja hyvin voimakkaita linssejä joissa sama galaksi näkyy useana erillisenä kuvana. Jälkimmäiset ovat kosmologeille erityisen mielenkiintoisia, sillä jos tällaisen useana kuvana näkyvän kohteen kirkkaus muuttuu ajan mukana, näkyy sama muutos eri kuvissa eri ajanhetkinä. Aikaero eri kuvien välillä voidaan mitata, mikä tarjoaa tavan määrittää Hubblen vakion arvo.

NASA:n Nancy Grace Roman -avaruusteleskooppi laukaistiin elokuussa 2026, edellä alkuperäisestä aikataulusta. Näkökulmasta riippuen sitä voi pitää Euclidin kilpailijana, tai tukijana joka täydentää Euclidin havaintoja. Roman kartoittaa merkittävästi pienemmän osan taivasta kuin Euclid, mutta porautuu syvemmälle kaukaisempiin kohteisiin.  Euclidin ja Romanin aallonpituusalueet ovat erilaiset, ja täydentävät siten toisiaan. Yhdessä ne tuottavat valtavan määrän arvokasta kosmologista havaintoaineistoa.

Euclid-konsortio omistaa DR1 Foundation -julkaisun Yannick Mellierille, Euclid-konsortion edesmenneelle johtajalle.

Elina Sihvola
vanhempi tutkija
Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos (Euclid projekti)

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *