Fysiikan tutkimuslaitoksen toiminta alkoi syyskuun alussa vuonna 1996. Laitos ei syntynyt tyhjästä, vaan toiminta siirtyi uuteen laitokseen kolmesta erillisestä tutkimusyksiköstä: Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksesta (TFT) ja suurenergiafysiikan tutkimuslaitoksesta (SEFT) sekä Teknillisen korkeakoulun hiukkasteknologian instituutista (HTI).

Marraskuun 29. päivänä 2024 julkaistiin fysiikan tutkimuslaitoksen perustamisesta ja alkuaikojen toiminnasta kertova historiikki ”Helsinki Institute of Physics – the first twenty years 1996-2016”. Teos ei ole historiantutkimus, vaan historiikki, jossa kerrotaan lähinnä ”mitä tapahtui” laitoksen sisältä päin nähtynä. Kirja on luettavissa verkossa sivulla www.hip.fi/about-us/

Jäin eläkkeelle fysiikan tutkimuslaitoksen hallintopäällikön tehtävästä syyskuun alussa 2016 toimittuani tehtävässä hieman yli 17 vuotta. Ajattelin silloin olevani sopiva henkilö merkitsemään muistiin tutkimuslaitoksen alkuvaiheita, vaikka aivan alussa en ollutkaan mukana. Työurani kautta minulla oli selkeä kuva aineistosta, joka oli projektiin käytettävissä. Tehtävään sain rohkaisua laitoksen johtajalta, professori Paula Eerolalta, ja muutamilta varttuneilta tutkijoilta. Ensimmäinen vaihe projektissa oli kirjoittaa hakemisto työpäiväkirjoihin, joita olin pitänyt hallintopäällikön urani aikana. Tämä työvaihe kesti noin vuoden, sillä minulla oli aikaa vieviä tehtäviä FAIR -hankkeen parissa. FAIR (Facility for Antiproton and Ion Research) on Darmstadtissa Saksassa rakenteilla oleva kiihdytinkompleksi mm. ydinfysiikan ja hadronifysiikan tutkimusta varten. Historiikin varsinainen kirjoitustyö pääsi alkuun vuonna 2018. Covid epidemia aiheutti vuonna 2020 usean kuukauden keskeytyksen arkistotyöhön, mutta vuodesta 2021 tekstiä alkoi syntyä järjestelmällisesti, kun Magnus Ehrnroothin Säätiö antoi apurahan kirjoitustyötä varten. Olennaisilta osiltaan teksti oli olemassa kesäkuussa 2023. Edessä oli kuitenkin vielä kielentarkastus ja muutamia pieniä tarkistuksia, joten pääsin päiväämään esipuheen 24.11.2023. Sen jälkeen taitto- ja painatustyö kilpailutuksineen vei oman aikansa ja kirjan julkaisu tapahtui marraskuussa 2024.

Historiikkia varten oli olemassa runsaasti aineistoa. Laitoksella tehtyä tutkimusta koskien tärkein lähdeaineisto oli vuosikertomukset, joissa hankkeiden edistymisestä raportoitiin. Lisäksi tieteellisen neuvottelukunnan (Scientific Advisory Board; SAB) vuotuisten kokouksien raportit sekä kokousaineistot täydensivät tietoa tutkimushankkeiden etenemisestä. Johtokunnan ja valmisteluryhmän kokouksien pöytäkirjat liitteineen antoivat tietoa projektirakenteesta, taloudesta, henkilöstöasioista ja laitoksen sitoumuksista suuriin yhteistyöhankkeisiin. Suomen Akatemian, eri ministeriöiden ja Helsingin yliopiston työryhmien raportit antoivat kuvaa fysiikan tutkimuslaitoksen toimintaympäristön muutoksista. Akatemia ja yliopisto julkaisivat myös arviointeja tutkimusyksiköiden toiminnasta ja tuloksellisuudesta. Historiikkia varten ei tehty henkilöhaastatteluja. Sitä voidaan pitää puutteena, varsinkin laitoksen alkuaikojen kuvaamisen osalta, sillä en tuolloin vielä ollut mukana laitoksen toiminnassa. Nojautuminen yksinomaan asiakirjoihin selkeytti kuitenkin kirjoitusprosessia. Kokeellisen hiukkasfysiikan osalta merkittävä lähde kirjoitustyössä oli myös Jorma Tuominiemen vuonna 2018 julkaistu kirja ”Kuplakammiofysiikasta Higgsin bosoniin: Suomalaisen kokeellisen hiukkasfysiikan viisi ensimmäistä vuosikymmentä”, joka sekin kirja on luettavissa fysiikan tutkimuslaitoksen verkkosivuilla.

Fysiikan tutkimuslaitoksen perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta ja voidaan kysyä eikö olisi ollut parempi kirjoittaa historiikki, joka kattaa 25 vuotta tai jopa hiukan jatkaa projektia, jotta koko 30 vuoden jakso tulisi käsiteltyä. Itse en ainakaan olisi voinut kirjoittaa historiikkia laitoksen sisältä päin nähtynä, koska jäin vuonna 2016 eläkkeelle. Lisäksi vuosi 2016 oli tutkimuslaitoksen kannalta tietynlainen vedenjakaja; laitos liitettiin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan ja hallinnon uudistuksen myötä laitoksella ei enää ollut omaa hallintoa, vaan hallintoa alettiin hoitaa keskitetyssä organisaatiossa. Alusta alkaen oli selvää, että historiikki julkaistaan englanniksi. Kansainväliset suuret infrastruktuurit, CERN ja FAIR, ja niissä tehtävä rakentamis- ja tutkimustyö ovat fysiikan tutkimuslaitoksen keskeistä vastuualuetta, ja tällöin sidosryhmätkin ovat kansainväliset. Kuitenkin historiikin lukijakunnasta epäilemättä suurin osa on tavalla tai toisella kytkeytynyt fysiikan tutkimuslaitokseen tai Suomen toimintaan CERNissä.

Tutkimuslaitoksen kahteenkymmeneen toimintavuoteen mahtuu monia tarinoita. Jo laitoksen perustaminen vaati poikkeuksellisia toimia, sillä laitos perustettiin kahden yliopiston yhteiseksi yksiköksi ja se vaati lainmuutoksen, sillä yliopistojen yhteiset laitokset eivät vuonna 1996 olleet normi. Vasta vuonna 1998 voimaan tullut lainsäädäntö sisälsi yliopistojen yhteiset sopimusperustaiset yksiköt. Fysiikan tutkimuslaitoksen henkilöstön ikäjakauma painottuu nuoriin johtuen siitä, että pääosa henkilökunnasta on opiskelijoita, väitöskirjatutkijoita ja post doc tutkijoita. Laitoksen tutkimushankkeiden yhteydessä valmistui ajanjaksolla 1997-2016 235 maisterin tai diplomi-insinöörin tutkintoa sekä 136 tohtorin tutkintoa. Tutkimuslaitos on myös menestyksellisesti toiminut akateemiselle uralle tähtäävien nuorten tutkijoiden meritoitumisen alustana. Monet tutkimusryhmien johtajat ovat saaneet pysyvän paikan yliopistoissa tai tutkimuslaitoksissa. Yksi esimerkki on Aalto-yliopiston professori Tapio Ala-Nissilä, joka toimi teoreettinen fysiikan tutkimusohjelmassa tilastollisen fysiikan ja materiaalitieteen projektinjohtajana vuosina 1996-2002. Toimikaudellaan hän julkaisi artikkeleja kahden tulevan nobelistin, J. Michael Kosterlitzin ja Gerhard Ertlin, kanssa. 

Nykyisiin suuriin infrastruktuureihin liittyvät tutkimushankkeet ovat usein hyvin pitkäkestoisia.

Päätös CERNin LHC -törmäyttimen (Large Hadron Collider) rakentamisesta tehtiin vuonna 1994 noin kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen. Ensimmäinen hiukkassuihku kulki kiihdyttimessä vuonna 2008 ja vuonna 2009 saatiin ensimmäiset törmäykset. Toistaiseksi LHC:llä saavutetuista tutkimustuloksista merkittävin, Higgsin bosonin löytyminen, raportoitiin vuonna 2012. Fysiikan tutkimuslaitos on osallistunut tähän työhön CMS -kollaboraation (Compact Muon Solenoid) puitteissa ja tutkimustyö jatkuu. Fysiikan tutkimuslaitoksen tapainen organisaatio voi tarjota vakaan ympäristön yliopistojen väliselle yhteistyölle tällaisissa pitkäkestoisissa tutkimushankkeissa siten, että fysiikan tutkimuksen lisäksi teknologinen tutkimus ja kehitystyö voidaan integroida joustavasti tutkimusohjelmiin. Kiihdytinpohjaisen tutkimuksen lisäksi fysiikan tutkimuslaitos on ollut osallisena kosmista taustasäteilyä mitanneessa satelliittihankkeessa Planck.  

Fysiikan tutkimuslaitos on toiminut hajautetusti mikä aiheuttaa haasteensa yhteisöllisyyden muodostumiselle ja ylläpitämiselle. Hajautettu toiminta on kuitenkin luonteenomaista kaikille hankkeille, joissa hyödynnetään suuria kansainvälisiä tutkimusinfrastruktuureja ja kokemus osoittaa, että malli toimii haasteista huolimatta. Kaiken kaikkiaan työskentely organisaatiossa, jossa on paljon monella tapaa lahjakkaita nuoria, ja tietysti myös hiukan varttuneempia, henkilöitä on hyvin palkitsevaa.

Mikko Sainio